miten voisi pysyä järjissään
tämän maailman mukana
kun sen sairaus
on tarttuvaa
antaa sateen kastella
pisaroiden mennä hihansuista
lätäköiden nousta pohkeita pitkin
antaa ropinan repäistä sateenvarjo rikki
vuolaiden kyynelten valua hiusten lomiin
sieltä silmien alle
tuuli ja vimma paiskoo rännit alas
salama halkaisee pihakoivut ja –keinut
minä pienenä tutisen niiden juurella
pisarat hihansuissa,
kyyneleet silmien alla kuuntelen
kun äiti maa-ilma
kertoo tarinaansa