Uusi vuosi, pinttyneet kujeet

Tadaa! Uusi vuosikymmen, here we come! Tätä juhlistamme illalla Hilipin kanssa kalsarikännein ja paskanjauhannalla. Ai että.

Uuden vuosikymmenen kunniaksi aion jatkaa yhtä kliseisesti kuin edellisetkin kaksikymmentä vuotta: ole oma itsesi, usko unelmiisi ja kaveria ei jätetä! Siinähän taitaa olla ainekset amerikkalaiseen teinileffaan. Jos joku ohjaaja kiinnostui, minulle voi soittaa uuteen työpuhelinnumeroon, joka vaihdettiin uuden vuosikymmenen kunniaksi: 0700-2010 2010. (Ja kaikki kustantajat: jos kiinnostaa julkaista Blondin puujalkavitsikokoelma, soita samaan numeroon.)

Nyt lähen vääntämään Vuoden Viimeiset Espressot, jee. Ja tekemään inventaarion, ei-todellakaan-jee. NÄHHÄÄN ENS VUONA KAMELIT JA KIRAHVIT!

Hyvää pääsiäistä ja glada vappen!

Joulu kului Antti Nylénin esseekokoelman parissa, kävelyllä ja saunassa. Vaikka päällään seisoisi, minusta ei saa perinteistä jouluihmistä millään. Syön torttuja ja pipareita vaikka kesäkuussa jos mieli tekee. Kynttilöitä polttelen pitkin vuotta. Joulu ei muuta arkeani suuntaan tai toiseen, vaikkakin lahja- ja askartelujuttuja saa väsäillä tavallista enemmän, mikä on kiva. En saa yhtäkään kiksiä yhdestäkään kuulemastani joululaulusta. Myönnettäköön kuitenkin, että laitoin mummolta saadun himmelin esille ja yhden tontun kotia koristamaan.

Joulusta on kadonnut jokin merkitys. Kymmenen vuotta sitten merkitys oli lahjat, tietty. Miksi tarvitsee olla juuri joulu tai pääsiäinen, että viettäisi enemmän aikaa perheen ja läheisten kanssa tai että rauhoittuisi? Monethan viettävätkin joulunsa hiuksensa menettäneinä kahden viikon ympärihäsläämisen jäljiltä ja yrittävät suorittaa rentoutumisen sitten kun pahin - lahjojenjako ja kinkunsyönti - on ohitse. Että tosi ihanaa ja leppoisaa joulua vaan. Onhan joulussa oma tunnelmansa ja mukava tunnelma onkin, mutta kun en liitä jouluun edes mitään uskonnollista, en koe sitä mitenkään tärkeäksi juhlaksi. Itsenäisyyspäivässäkin näen enemmän juhlan aihetta. Alun perinhän joulua vietetään Jeesuksen syntymäjuhlan muistoksi, mikä ei kosketa omaa henkisyyttäni millään tavoin. Tärkeäksi koen kyllä perheen kanssa oleilun ja rauhoittumisen, mutta ilmankin joulu-tarraa päälleliimattuna. Lahjoja on kiva antaa ja muistaa läheisiä, mutta senkin voi tehdä ilman joulua. Ehkä minua häiritsee se, että alun perin uskonnollinen juhla on vedetty kulutusjuhlaksi ja ihmisten arjen ympäri pyöräyttäväksi häsläyskinkeriksi, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, syntyikö joskus herra nimeltä Jeesus vai ei. Tähänhän liittyy myös kammoksumiseni kaikenlaista "voi että meillä on niin kivaa yhdessä!"-juhlien lässytyksiä kohtaan, koska perusjunttina suomalaisena vain kärsimys on aitoa, kaikki muu tekopyhää imelyyttä, sillä elämä on kärsimystä ja maailma ihan saatanan paha (olen varmaan saanut yliannostuksen Nyléniä). Samaan hengenvetoon karppe diem ja elämästä kaikki irti!

Onneksi jokaisella on oikeus omanlaiseensa jouluun, toisilla uskonnollisempi, toisilla romanttisempi tai nostalgisempi kuin toisilla. Minulle ei ole liioin merkitystä, oliko Jeesus joskus olemassa vai ei, mutta mielelläni muistan läheisiä kahvilla ja lämpimillä ajatuksilla kaamoksen ja loskan täyttämän arjen keskellä.

Ai siis mitä hä?

Yritin kyllä kovasti tänään tilata aivoja itselleni, mutta olivat kuulemma loppu. Taas. Sitten aivottomana yritin suunnistaa konserttiin, jonka luulin olevan Töölössä (olin varmaan kuullut niin sanottavan jossain sivulauseessa puhuttaessa ihan jostain muusta aiheesta), mutta kotiin päästyäni isä Google kertoi, että etsimäni paikka on Kalliossa. Itse asiassa löysin kyllä etsimäni paikan, joka vain osoittautui vääräksi. Töölön kirkko ja Pyhän sydämen kappeli - on kai niissä edes kaksi samaa kirjainta?

Ihan harmittaa, miten hoksottimeni elävät Jupiterin aikaa kun minä yritän kovasti pysyä Telluksen tahdissa. Enemmän tietenkin naurattaa. Ei ole varmaan kovin montaa ihmistä maailmassa, jotka tuntevat olonsa yhtä usein yhtä urpoksi kuin minä. Ja olen raahamassa itseäni ensi keväänä toiselle puolelle maapalloa reissuun (varmaan löydän itseni Tampereen lentoasemalta, kun oikea kone odottaisi Helsinki-Vantaalla) tietenkin juuri aikaan, kun pääsykokeisiin lukeminen olisi otollisinta. Fiksut ihmiset lähtisivät hermolomalle pääsykokeiden jälkeen. Se olisi järkevää.

Aivoja tulee kuulemma ensi viikolla lisää.