Se jolla onni on, se onnen kirjatkoon blogiinsa

Oho, syksy alkoi ja on ehtinyt pitkälle. Ruotsin miljonääriäitien kolmas tuotantokausi pyörii taas ja olen saanut elämäni takaisin - jee! Ostin tänään valloittavan ihanan mintunvihreän pikkujoulumekon, josta myyjä tuumasi, että "se on niin karmiva ettei sitä ole kukaan tähän mennessä ottanut, saat sen nyt alennettuun hintaan, heipparallaa." Olen hänen mielestään "se keltanen" - "katotaan sulle kaikkia keltasia juttuja täältä". Vintage-vaatekauppa Yesterday Tampereen Itsenäisyydenkadulla siis.

Tästä minä haaveilin kesätöissä, että olisipa esseitä joita kirjoittaa ja juttuja, joista innostua. No nyt on! Ensinmainittuja liikaakin. Ensimmäinen Uusi Pikku Orkesterin keikka on takana, ja voi kuulkaa: minä olen haaveillut siitä koko ikäni! Että saan nousta lavalle upeitten muusikoitten (ja ystävien!) kanssa, joiden kanssa soittaa omia kappaleita. En oikein ymmärrä sitä vieläkään, mutta Forssassa oltiin ja Forssa tykkäs meistä ja me heistä! Kaikki voittivat. Nyt janottaa vain enemmän. Tänne ja tykkäämään: http://www.facebook.com/#!/pages/Uusi-Pikku-Orkesteri/171793039582531

Lauantaina olin Ainon korean pikkujoulupöydän äärellä, mistä suuntasin Ylivoimaisesti Maailman Parhaan Bändin keikalle ja podin aivan järkyttävää närästystä koko keikan. Niin että kesken Always Been Rightin juoksin vessaan työntämään sormet kurkkuun. Veljekset vetivät hyvin, minä jäin jalkoihin. Ja Kie vain on sellainen, että oli hän missä tahansa ja milloin tahansa, niin aina vaan paranee. Valtakunnan virallinen karismakasa!

Jännittävää aikaa, mehukasta suorastaan. Eilen oli portugalin viimeinen tunti, ja näillä eväillä - O meu nome é Anne, e voce? (Nimeni on Anne, entä sinun?) - tulee pärjätä helmikuusta kesäkuuhun Lissabonissa.

Luulenpa, että olen saanut otteen jostain oleellisesta, kun ainakin tasaisin väliajoin koen olevani juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja jos olisin maailman ilmastovaltias, päättäisin, että jokainen päivä olisi sellainen kuin tänään: yksi aste pakkasta, puut kuurassa ja auringon paiste.

Kyynikot, jättäkää väliin

Rakkautta liikennevaloissa

tienristeyksissä

ratikkapysäkillä

kuolassa tyynyllä

jokaisessa luomessa

sen tunnistaa naurusta unessa

huhuilusta rappykäytävässä

kosketus on arka

hymy menee syvemmälle.

This is THE Birthday Girl speaking

22.

Kaksi vuotta sitten vietin synttäreitä töissä Robert's Coffeella antaen asiakkaille ilmaisia kahveja synttäreideni kunniaksi. Vuosi sitten olin Australian aavikolla vaellusleirillä ja vedin perseet - mutta Miina oli kuitenkin se, joka ei seuraavana päivänä muistanut bileistä mitään.

Tänään menen Ainon luokse leipomaan kakun ja tekemään ruokaa. Siellä on myös muita kivoja tyyppejä, mutta vasta vappuna räjäytetään Jari Potsi! Tännään tyydytään Mikko Zetterbergin pommitukseen.

- vedä 50 kg suklaamunia - check!

- virvon varvon virvo - check!

- tanssi tiputanssit - check!

Pakolliset pääsiäismenot on siis takanapäin, ja näillä eväillä - 50 kg suklaamunia - pittää painaa loput TENTITESSEETKEIKATKONSERTIT ja sitten eikun kesäsorvin ääreen!

Jyrki, Jyrki älä tyrki!

Oon maannut kuumeessa alkuviikon ja tuijotin läpi Yle Areenan KAIKKI vaaliohjelmat ja -tentit, tein neljä vaalikonetta, joista kaikissa etusijoille kipusivat RKP (?!?!) ja vihreät, kokoomus oli kaikissa viimeisenä (sori iskä). On hassua, miten Suomessa politiikasta ollaan kiinnostuneita ja siitä puhutaan vain kahden viikon verran aina neljän vuoden välein. Silloin paljastetaan voimassaolleen hallituksen tekeleet joita joko hurrataan tai manataan, ja äänestämässä käydään - jos käydään - joko rankaisemassa, protestoimassa tai palkitsemassa.

Kaiken muun hulluuden lisäksi minä olen myös vaalihullu. Jos olisi mahdollista tai tarpeen, olisin varmaan makuupussin kanssa jonottamassa äänestyskoppiin kaksi vuorokautta ennen äänestyspäivää. Vaikka eduskunnan toiminta näyttäytyy säälittävänä tragikomediana ulospäin, jos sen toiminta ei kiinnosta tai siitä ei ymmärrä mitään, on vaarassa jättää äänestämättä tai äänestää persuja. Äänestäessä täytyy hyväksyä se, että tukemansa ehdokas tuskin tulee saamaan yhtäkään henkilökohtaista tavoitettaan läpi Arkadianmäellä. Äänestystulokset ovat vain osoitus siitä, millaisia arvoja kansa kannattaa - toisin sanoen mimmosta jengiä täällä on - ja on turha koskaan kuvitella, että ääni Jani Toivolalle saisi Näkyvien ihmisten yhteiskunnan toteutumaan. On toisinaan surullista nähdä, että täällä tosiaan on jengiä, joka haluaa Tony Halmeen päättämään asioista.

Minusta kaikki puolueet ovat tarpeen. Myös persut. Eihän yhtäkään yhteiskuntaa saataisi toimimaan silkalla solidaarisuudella tai kovalla talouskurilla, eikä varsinkaan kierrättämällä jätteitä. Eniten minua kuitenkin vituttaa barbie-politiikka, jonka slogan on: maailmasta tulee hyvä, kun siitä poistetaan paha. Jep jep ja Tuksu eduskuntaan.

Ps. Jos Timpasta tulee joskus pääministeri, mää muutan Miinan kans Havaijille.

Pps. http://www.hs.fi/talous/artikkeli/YK+Luomuviljely+voisi+tuplata+sadon+k%C3%B6yhiss%C3%A4+maissa/1135264616155?fb_ref=fb-recommend&fb_source=profile_oneline

Hajustettuja kuukautissuojia - MITÄÄÄH??!!??!!?

Kyllä, lehdessä oli mainos Libressen hajustetuista kuukautissuojista. Eikö mikään ole enää pyhää? Seuraavaksi lanseerataan varmaan kapseleita, joita syömällä paska alkaa tuoksua ruusunnupuille ja sperma maistua ananaslimsalta. Keinolla millä hyvänsä meidät on vieroitettava inhimillisyydestämme ja eläimellisyydestämme. Hei, missä ovat tuoksupikkuhousut ja -vauvanvaipat? Ah, meidän pikku-Joosuan kakka tuoksuu ainoastaan kesäyölle!

Mitä helvettiä sen tyypin päässä on liikkunut, joka nämä kukkakedolta tuoksuvat kuukautissuojat on keksinyt? Että menkkojen aikana - joka toisinaan on aika saatanallista aikaa - olisi jotenkin naiseutta ylentävää asioida wc:ssä, kun pikkareista tuulahtaa keinotekoisia parfyymeja, jotka sekoittuessaan muun eritteen kanssa tuskin tavoittavat sitä tuoksuelämystä, jota Libressen hajuinnovaattorit ovat tavoitelleet? Voin kertoa, että siinä vaiheessa kun alavatsassa väännellään kymmentä keittiöveistä vastakkaisiin suuntiin, mitkään helvetin taikapölypikkuhousunsuojat eivät pelasta päivää.

Tämähän on vain kepeä pikkujuttu, älä Anne ota niin tosissaan. Eihän sun tarvitse niitä siteitä ostaa.

Vittu minua ei naurata pätkääkään.

Pitäisiköhän mun nyt sitten alkaa boikotoida myös deodorantteja ja hajuvesiä? En ala, sillä hienhaju voi pistävimmillään oikeasti haitata kanssaihmisten elämää - kiitos kliinisen nykymaailman - ja hajuvedet laitan samaan laariin meikkien kanssa. Naisten ja miesten etuoikeus näyttää ja tuoksua paremmilta kuin oikeasti ovatkaan. Kaikki tietävät tämän kasvoille levitettävän voidemaisen valheen. Ja onhan paskaakin varten olemassa deodorantti, se suihke, jota suihkutellaan ympäri vessaa kakkostarpeiden jälkeen. Se on kohteliasta ja siitäkin on kiittäminen kliinistä ja korrektia nykymaailmaamme.

Mutta eihän kuukautisvuodon haju jää leijailemaan.

Okei: sinä, joka käytät näitä hajustettuja siteitä tai voisit kuvitella käyttäväsi, ottaisitko minuun yhteyttä niin voin yrittää ymmärtää?

Go Kimmo Pohjonen

Opintoviikko Kaustisilla sujahti kuin muna sukkaan! Ensimmäistä kertaa elämässäni viulistina en tuntenut itseäni totaalisen huonoksi, vaan yhtä hyväksi kuin muutkin. Johtuu siitäkin, että pyrin koko ajan olemaan ottamatta itseäni niin hemmetin vakavasti ja jättämään turhat ressailut sikseen. Aeno nimittäin hoitaa sen asian munkin puolesta (terkkuja). Viikon aikana sain tietoa ulkomaailmasta iltapäivälööppien välityksellä sen verran, että Kimmo Pohjonen oli tehnyt päivän hyvän työn vilauttamalla paljasta persettä Norjan kuningattarelle. Kyllä se on se anarkia joka meikätytön syräntä lämmittää.

Eilen illalla kotiuduttuani minuun iski järjetön draivi, jynssäsin vessan lattiasta kattoon, imuroin kämpän muutoinkin ja kävin kaupassa. Kaikki kolmen tunnin aikana. Tiitu tullee huomenna kylään, ja aion tehdä kalakeittoa sahramilla joka on oikeastaan ainoa ruoka, jonka osaan tehdä niin että sitä kehtaa tarjota vieraillekin.

Nyt istun yliopistolla ja yritän vääntää esseitä, mutta draivi ei ole tavoittanut mielentilaani vielä tämän päivän osalta. INSPIRAATIO WHERE ARE YOU? Lähden etsimään sitä vessasta -->

Anne täällä hei

Minulla on ollut kaksi rajoittavaa syndroomaa, jotka vastikään olen diagnosoinut: Helsinki-keskeisyys ja Pekka Kuusisto -ilmiön aiheuttamat oireet. Ensiksi mainittu ilmeni siten, että Tampereella ensimmäiset neljä kuukautta ovat kuluneet manatessa sitä, ettei Tampere ole Helsinki. Jälkimmäinen taas siten, että kuvittelin olevani vähintäänkin todella paska viulisti, kun en ole voittanut Sibelius-viulukilpailua enkä koskaan edes haaveillut kilpailuun osallistumisesta, enkä näin ollen voi olla vakavastiotettava viulisti ja soittaa juuri niin kuin sattuu huvittamaan. MITEN IHMEESSÄ IHMINEN VOI RAJOITTAA ITSEÄÄN NÄIN URPOMAISILLA AJATUKSILLA?!!?!?!?! Ja miksi edes tavoitella jotain "vakavastiotettavuutta"?!?!?! Tervetuloa Anne Teikarin sielunmaisemaan.

No, Helsinki-keskeisyyteen sain sopivan lääkityksen mm. aloittamalla trendikkään carpe diem -ajatuksen suurviljelemisen. Helpotti kummasti. Tampereella bussikuskit sentään tervehtivät ja kiittävät. Pekka Kuusisto -syndrooma taas vaatii enemmän töitä, mutta sopiva lääkäri on löytynyt: sellisti nimeltä Aino, joka innoissaan ja rautaisen ammattitaidon höystämänä työstää ja toteuttaa musiikillisia visioitani sekä kannustaen potkii perseelle, kun erehdyn nuolemaan näppejäni. Epävarmuus syö nautintoa soittamiselta mikä tietenkin kuuluu sitten itse musiikissa, mutta olen nyt toivottanut sille mukavaa menomatkaa Huitsinnevadaan ja käskenyt pysyä siellä. Että kiitos käynnistä ja erittäin paljon näkemiin. Toukokuussa mennään Ainon kanssa studioon ja Karjalaan asti soittamaan, kesällä hääkeikoille ja silloin Huitsinnevadassa nuollaan näppejä. HA!

Olen päättänyt, että soitan niin kuin soitan - en todellakaan kuten Pekka Kuusisto tai Minna Pensola, kun en ole sattunut syntymään kummankaan housuihin. Soitan sillä lailla rouheasti pelimannin ottein, eivätkä entiset soitonopettajani varmastikaan ole ylpeitä jousitekniikastani vieläkään, mutta minäpä olen! Annoin nimittäin lähtöpassit juuri auktoriteettiuskovaisuudellekin. MOIKKA!