SEMANA 11

Katsoin tänään lentoja Suomeen ensimmäistä kertaa. Toisaalta odotan, että pääsen tutuille kulmille tuttujen ihmisten pariin tutun kielen ja kulttuurin keskelle. Sitä paitsi mulla on kutina, että Tampereen kesä 2012 tulee olemaan yksi hienoimmista. Toisaalta tuntuu, että juuri kun on päässyt kotiutumaan, onkin jo aika pakata kimpsut takaisin rinkkaan ja lähteä pois aivan liian aikaisin. Kesken kaiken. Mutta paljon asioita on vielä tekemättä, esimerkiksi Ravintolapäivä ja reissu Portoon (ja jos jotakuta kiinnostaa esseiden vääntäminen englanniksi Portugalin modernista elokuvasta, ilmoituksia otetaan vastaan kommenttiboksiin). 

Inka ja Aino tulivat ilahduttamaan arkeani viime tiistaina. Tytöt on shoppailleet ja tulleet sitä kautta Lissabonin Zara-liikkeiden valikoimien asiantuntijoiksi. En minäkään voinut ohittaa paria mekkoa ja paitaa ilman että ne tarttuivat mukaani. Sen lisäksi tytöt ovat harjaantuneet pastel de nata -eksperteiksi ja lauantaina valloitimme tunnetun turistibiletysfestarikeskus Bairro Alton, jonka jälkimaininkeja podimme eilisen. Saimme kuitenkin raahattua itsemme ulos slacklinen kanssa, mutta sekin saatiin jumiin. Onneksi Diogo oli matkalla slacklineamaan itsekin, niin apu ei ollut kaukana!

Lauantaina päivällä kävimme nauttimassa iskän bongaamassa pihvipaikassa Elämämme Parhaat Sisäfileet, ja siellä tulevatkin vieraat saavat nauttia aterian! Jälkkäriksi oli tarjolla Maailman Parasta Suklaakakkua, joten kulinaristit sisällämme eivät jääneet vaille tyydytystä. Ja Inkan tarvitsi tulla Lissaboniin asti oppiakseen syömään kalaa! Tässä kaupungissa on magiaa.


Maisterivaihe Lissabonissa alkaa kutkuttaa koko ajan enemmän ja enemmän, mutta portugalin kieli täytyy tietenkin ensin saada haltuun. (Ja kandikin ehkä väännettyä ensin? Ihana kaupunki! Ainon kans valittiin jo kämpät Alfamasta joihin voitaisiin muuttaa kun aika on oikea...

SEMANAS 9 e 10

Siinä teille portugalilaisia viinirypäleitä ja tomaatteja koko kuvan edestä - näyttävät ihan eriltä mitä Suomessa, vai MITÄ! Sellasta haipakkaa olleet nämä semanat yheksän ja kymmenen, ettei liioin ole ehtinyt istahtaa koneen äärelle (paitsi katsomaan Voice of Finlandia). Kouluhommat vievät nyt aika paljon aikaa. Vierailurupeama on alkanut ja sen myötä myös kuvallisen ilmaisun aikakausi blogissani! Meni siis yksi kuukausi, että sain hankittua kameran, toinen, että ostin siihen muistitikun - ja kolmas, jonka käytin muistikortin lukijan metsästykseen! Mutta parempi myöhään, jos silloinkaan. Tämän postauksen pyhitänkin nyt valokuvataiteilija A. Teikarin sielunmaisemille! Kuvia napsauttamalla voi avata niitä suuremmiksi.
Sarah, cupcake -kahvila Teasessa eilen, 14.4. Sarahin edessä kahvileivos, mulla porkkana. Sen verran voin avata makuelämystä, että pastel de nata on saanut kilpailijan!
Opastusta taloudenhoitoon tiskikaapin ovessa.
Miradouro, eli paikallinen näköalapaikka naapurustossa (äitille ja iskälle tiedoksi, että tää on ihan 50 metrin päässä, heh).
Hullu soomalainen innosta soikeena keittiössään!
Öinen näkymä omasta ikkunasta kotikadulle, Rua Ferreira da Silvalle.
Mainitsemani portugalilainen illallinen espanjaisilla vierailla 30.3. Tässä pieni aivoriihi: bongaa kuvasta Eveliina!
Papparainen lukemassa lehteä viereisessä Alamedan puistossa, joka on myös tossa 50 metrin päässä.
Lissabonin aamu 6.4.
Turistin housut ja kengät 6.4.

Vierailulla ovat käyneet siis äiti ja iskä sekä Eeti, tiistaina tulevat Aino ja Inka. Vida em Lisboa é vida o meu! (Että täällä ollaan ja hyvin pörisee!)

SEMANA 8: Back in business 8)

No niin, kevätkooma alkaa hiljalleen hellittää. Viime viikolla meni pari päivää lukiessa Portugalin taidehistorian tenttiin, eikä se ollutkaan niin vaikeaa mitä ajattelin. Tai onhan se vaikeaa, kun jankuttaa itselleen että "tämä on niin vaikeaa, en minä osaa, miten minä voin jostain taidehistoriasta ymmärtää mitään". No, ei se nyt sentään mitään ydinfysiikkaa ole. Ja fysiikan kurssitkin olen aina päässyt läpi! (Sen yhden ainoan arvosanalla 5.)

Viikonloppu meni hyvin leppoisissa merkeissä. Perjantaina kävin Eveliinan ja hänen espanjalaisten ystäviensä kanssa syömässä hienossa perinteisessä portugalilaisessa ravintolassa, ja huom: jokainen vieraani tulee syömään siellä myös. Espanja on kyllä ihana kieli, en tiedä miksi se kolahtaa omiin korviin niin heleästi! Siinä temperamentissa on jotakin polttavaa ja samalla kieli soljuu kuin... kuin... kuin nyt espanjan kieli vain voi soljua! Otan sen vielä haltuun. Se on luultavasti helpompi opetella nyt kun on aikansa paininut portugalin mongerruksen kanssa.

Lauantai-iltana Sarah tuli kieli pitkällä syömään kuulua Fatserin sinistä, jota äiti osasi lähettää MeNaisten kanssa! Me ollaan Sarahin keskusteltu monet kerrat Naisen Itsenäisyydestä ja Muusta Oleellisesta ja pääasiassa aatoksemme ovat menneet aiheen tiimoilta yksiin. Kun hehkutin hänelle MeNaisten artikkelia Ruotsin miljonääriäideistä jonka perusteella äiti oli lehden mulle ostanutkin, Sarah katsoi minua hölmistyneenä: "Siis luetko sä oikeasti noita lehtiä?" Meikäläisen kasvot siis vakavastiotettavana feministinä ovat nyt täysin menneet, tack o adjö!

Nyt on meneillään pääsiäislomaviikko. Äiti, iskä ja ruisleipä tulevat perjantaina, ootan hulluna! Myös kaverini Eeti, joka on tällä hetkellä vaihdossa Portossa, tulee käymään viikonloppuvisiitillä. Ajattelin hänen kanssaan käydä tsekkaamassa Sen Oikean Lissabonin yöelämän, kun tähän mennessä on tullut pyöriskeltyä vaan noissa vaihtoehtokuppiloissa. Siitä lähteekin käyntiin minun emännöintiperiodi, kun äitin ja iskän lähdön jälkeen tulee Aeno ja Inka, sitten Ulupu, sitten Sinikka, sitten Tiitu, sitten - taidankin olla jo Tampereella! Mukavaa kyllä jakaa osa tätä kokemusta näitten huippuluokan tyyppien kanssa.

Nyt on iltajoogan aika, vaikken meinaa saada silmiä irrotettua ruudusta kun Fernando näytti nettiosoitteen, mistä voi kattoa ilmaiseksi Täydellisiä naisia. Jatkan siis hairahtaneen ex-feministin viitoittamalla tiellä.