Otsikon (jonka lainasin S.Putrolta) lennokkaan euforinen sävy johtuu siitä, että viime aikoina olen pakahtunut, innostunut ja ilahtunut monen monta kertaa. Tai paremminkin niin, että olen oppinut pakahtumaan, innostumaan, ilahtumaan. Nauttimaan. Rentoutumaan. Umpijunttina se kun ei todellakaan ole ollut mikään itsestäänselvyys ja työstämistä riittää edelleen. Ei sillä, että sulkisi silmänsä maailman vääryyksiltä joita kohtaa vähän väliä - mutta jäämättä rypemään. Se kun on manaamisen ja mököttämisen ohella yksi erikoistaidoistani. Ilon kera elämä maistuu paljon paremmalta, kahvi myös.
Lauleskellessani eilen kotona havahduin outoihin ääniin - naapurin 1-3-vuotiaat pikkuprinsessat pitivät kaiketikin laulustani intoutuneina omaa konserttiaan rappukäytävässä. Olisin voinut syödä ne pirpanat! Yonan levy Pilvet liikkuu, minä en on soinut lähes taukoamatta stereoissani siitä lähtien kun sain sen käsiini, reilu viikko sitten. Olen fani. Ei muuten mistään tule niin maksimaalisia viboja kuin levyjen ostamisesta! Spotify ja iTunes MY ASS. Taidepläjäysten hipelöinti ja se, että ne ovat omia, saavat aikaan innostumisen multihuipentuman vaikkei olisi ehtinyt laittaa niitä edes levysoittimeen. Levyjähän kuuluu sillä tavalla hermostuneen innostuneesti räpelöidä kieli keskellä suuta ja silmät pyöreinä heti ostotapahtuman jälkeen levykaupan edessä ja näyttää lapsekkaan idioottimaiselta.
Viime lauantainen sää sai myös pääni täysin pyörälle. JESSUS. Ei voi sanoin kuvailla, paitsi Samuli Putron: "Elämällämme on tarkoitus ja joka hetkessä kauneutta. Emme ole automaatteja, virhelyöntejä ruudulla."
Pahoittelut sortumisesta yltiöpositiivisuuteen, palaan ruotuun jälleen ensi viikolla.
maanantai 25. tammikuuta 2010
lauantai 2. tammikuuta 2010
Maailmanloppu tulee ja kicks ass
Minä en enää ymmärrä. Risto Isomäki oli kavereineen aikeissa roudata Grönlannin jäävuoria lähemmäs napapyörrettä, ennen kuin ne alkavat valua itsestään etelään. Isomäen mielestä "erilaisia hätäratkaisuja on testattava jo nyt, jotta ne olisivat käytettävissä, jos ilmastonmuutos jossain vaiheessa riistäytyy täysin käsistä."
Siis, kröhöm - kenen käsistä? Jumalan käsistä? Meidän käsistämme? Kai jo aiemmin nähdyt ihmiskuntaa verottaneet luonnonkatastrofit ovat tarpeeksi pätevä esimerkki siitä, että luontoäidin touhut eivät todellakaan ole meidän käsissämme. Irvokkainta siinä se, että meidän pullamössökansojen mokailuista eniten kärsivät he, joilla on vähiten osuutta tohinoimimme. Ja Isomäki tarkoittaa varmaan, että SITTEN KUN tämä ilmastonmuutos riistäytyy käsistä ja maailmanloppu tulee. Se vaan jumankauta tulee, ja tätä vauhtia - jäävuoret siis valuvat joka ikinen sekunti etelämmäs ja sulamisprojekti on pitkällä - se voi koittaa jo meidän aikanamme. Meidän ihanana digiaikanamme.
Toki haluan pitää huolen luonnosta ja läheisistäni sen aikaa kun täällä kuljen, koska koen kunnioituksen itseä ja ympäristöäni kohtaan osaksi elämäni tarkoitusta. Siksi aion vastedeskin viihtyä ilman ajokorttia ja välttää E-alkuisen paskan työntämistä suuhuni. Olen myös varmaan katalistisen kyyninen ja aina menossa sieltä missä aita on matalin, kun annan maailmanlopun tulla jos - kun - on tullakseen. Koska en näe mahdollisimman pitkää elämää tavoiteltavana itseisarvona, vaan sen että nauttii kaikesta mikä on ympärilläsi NYT, NYT JA NYT, en myöskään näe sen koommin järjen häivää taistelussa Äiti Maata vastaan syystä että voisimme virua täällä 10 vuotta pidempään. Se tuntuu suorastaan hullunkuriselta - luulevatko tyypit tosissaan, että me pikkupikkumaailmassamme voisimme todella pyristellä sitä vastaan, joka meidät alun perin tänne loi? Luulemmeko tutkimuskeskuksinemme ja säätiöinemme voivamme pelastaa maailman? Siinä tapauksessa sanan maailma käsitys lienee paksun pölypeitteen verhoama. Sitä paitsi samalla kun luulemme voivamme pitää maailman pystyssä hamaan loppuun saakka - kuka tietää, etteikö tämän maailman päättymisen jälkeen syntyisi uusi vastaava instituutio (ei, en keksinyt yhtään huonompaa termiä)? Onko näyttöä siitä, että voisimme jotenkin saada tietää mitä tapahtuu sitten, kun Äiti Maa ottaa lopputilin? Ehkä tästä kaikesta seuraa alienien universuminvalloitus?
Ja vielä: onko mitään todisteita siitä, että evoluutio olisi täysin päättynyt? Tämä tuntuu minustakin irvokkaalta sanoa, mutta pyrin välttelemään jeesustelua: entä jos Darwinin teoria pätee edelleen, että luonnonvalinta pitää vahvempia yksilöitä elossa ja heikommat jäävät jalkoihin? Heikompien osaa tässä esityksessä näyttelevät kolmannen maailman kansalaiset. Karmivaa, eikö? Muttei tätä tämän sievemmäksi saa tekemälläkään. Ei, vaikka siirtäisimme napojen paikkoja keskenään. Äiti Maa tietää kyllä, mistä naruista vetää. Ja minä olen menettänyt uskoni täysin maailman pelastumiseen. Saati ihmisen.
Tässähän ollaan suorastaan tekemässä plastiikkakirurgista nuorennusleikkausta maapallolle - siirretään vähän tuota tuonnemmas, jos jostain tuppaa rupsahtamaan, kiristetään sitä entiselleen ja ikuinen elämä on taattu - näennäisesti, ha. Botox-hirviötkin näkevät vielä sen karmean päivän, jolloin heidän barbie-paratiisinsa kohtaa loppunsa. Onko mitään järkeä pitää yllä illuusiota elämän ikuisuudesta? Minusta ei. Onko sitten järkeä pitää käsitettä järki elämää johdattelevana, tavoiteltavana asiana? Hmm.
Isomäki oli suunnitellut myös jäävuorten räjäyttämistä. Pahinta tässä lienee se, että hän oli tosissaan. Aikamuoto imperfektissä siksi, että Isomäki loppujen lopuksi luopui em. aikeistaan, ja nyt hän visioi meriveden pintakerroksen viilentämistä jääspraylla. Huomaatteko - ihminen on naurettavan suuruudenhullu itsensä suhteen.
Ps. Antti Nyléniä siteeratakseni (jonka yliannostuksen kourissa hourin edelleen): "Kaikki tietävät, että Pentti Linkola on hullu." Sanoisin, että hänellä on vain turhan suuret aivot tähän maailmankaikkeuteen. Tuuppaan Risto Isomäen aivoineen samaan sarjaan.
Lähde: Juttu Isomäestä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä viime keväältä. En tiedä lehden numeroa, löysin jutun lojumasta irrallaan. Se kantaa nimeä Tehtävä Pohjoisessa.
Keitinpä muuten pahat aamukahvit.
Siis, kröhöm - kenen käsistä? Jumalan käsistä? Meidän käsistämme? Kai jo aiemmin nähdyt ihmiskuntaa verottaneet luonnonkatastrofit ovat tarpeeksi pätevä esimerkki siitä, että luontoäidin touhut eivät todellakaan ole meidän käsissämme. Irvokkainta siinä se, että meidän pullamössökansojen mokailuista eniten kärsivät he, joilla on vähiten osuutta tohinoimimme. Ja Isomäki tarkoittaa varmaan, että SITTEN KUN tämä ilmastonmuutos riistäytyy käsistä ja maailmanloppu tulee. Se vaan jumankauta tulee, ja tätä vauhtia - jäävuoret siis valuvat joka ikinen sekunti etelämmäs ja sulamisprojekti on pitkällä - se voi koittaa jo meidän aikanamme. Meidän ihanana digiaikanamme.
Toki haluan pitää huolen luonnosta ja läheisistäni sen aikaa kun täällä kuljen, koska koen kunnioituksen itseä ja ympäristöäni kohtaan osaksi elämäni tarkoitusta. Siksi aion vastedeskin viihtyä ilman ajokorttia ja välttää E-alkuisen paskan työntämistä suuhuni. Olen myös varmaan katalistisen kyyninen ja aina menossa sieltä missä aita on matalin, kun annan maailmanlopun tulla jos - kun - on tullakseen. Koska en näe mahdollisimman pitkää elämää tavoiteltavana itseisarvona, vaan sen että nauttii kaikesta mikä on ympärilläsi NYT, NYT JA NYT, en myöskään näe sen koommin järjen häivää taistelussa Äiti Maata vastaan syystä että voisimme virua täällä 10 vuotta pidempään. Se tuntuu suorastaan hullunkuriselta - luulevatko tyypit tosissaan, että me pikkupikkumaailmassamme voisimme todella pyristellä sitä vastaan, joka meidät alun perin tänne loi? Luulemmeko tutkimuskeskuksinemme ja säätiöinemme voivamme pelastaa maailman? Siinä tapauksessa sanan maailma käsitys lienee paksun pölypeitteen verhoama. Sitä paitsi samalla kun luulemme voivamme pitää maailman pystyssä hamaan loppuun saakka - kuka tietää, etteikö tämän maailman päättymisen jälkeen syntyisi uusi vastaava instituutio (ei, en keksinyt yhtään huonompaa termiä)? Onko näyttöä siitä, että voisimme jotenkin saada tietää mitä tapahtuu sitten, kun Äiti Maa ottaa lopputilin? Ehkä tästä kaikesta seuraa alienien universuminvalloitus?
Ja vielä: onko mitään todisteita siitä, että evoluutio olisi täysin päättynyt? Tämä tuntuu minustakin irvokkaalta sanoa, mutta pyrin välttelemään jeesustelua: entä jos Darwinin teoria pätee edelleen, että luonnonvalinta pitää vahvempia yksilöitä elossa ja heikommat jäävät jalkoihin? Heikompien osaa tässä esityksessä näyttelevät kolmannen maailman kansalaiset. Karmivaa, eikö? Muttei tätä tämän sievemmäksi saa tekemälläkään. Ei, vaikka siirtäisimme napojen paikkoja keskenään. Äiti Maa tietää kyllä, mistä naruista vetää. Ja minä olen menettänyt uskoni täysin maailman pelastumiseen. Saati ihmisen.
Tässähän ollaan suorastaan tekemässä plastiikkakirurgista nuorennusleikkausta maapallolle - siirretään vähän tuota tuonnemmas, jos jostain tuppaa rupsahtamaan, kiristetään sitä entiselleen ja ikuinen elämä on taattu - näennäisesti, ha. Botox-hirviötkin näkevät vielä sen karmean päivän, jolloin heidän barbie-paratiisinsa kohtaa loppunsa. Onko mitään järkeä pitää yllä illuusiota elämän ikuisuudesta? Minusta ei. Onko sitten järkeä pitää käsitettä järki elämää johdattelevana, tavoiteltavana asiana? Hmm.
Isomäki oli suunnitellut myös jäävuorten räjäyttämistä. Pahinta tässä lienee se, että hän oli tosissaan. Aikamuoto imperfektissä siksi, että Isomäki loppujen lopuksi luopui em. aikeistaan, ja nyt hän visioi meriveden pintakerroksen viilentämistä jääspraylla. Huomaatteko - ihminen on naurettavan suuruudenhullu itsensä suhteen.
Ps. Antti Nyléniä siteeratakseni (jonka yliannostuksen kourissa hourin edelleen): "Kaikki tietävät, että Pentti Linkola on hullu." Sanoisin, että hänellä on vain turhan suuret aivot tähän maailmankaikkeuteen. Tuuppaan Risto Isomäen aivoineen samaan sarjaan.
Lähde: Juttu Isomäestä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä viime keväältä. En tiedä lehden numeroa, löysin jutun lojumasta irrallaan. Se kantaa nimeä Tehtävä Pohjoisessa.
Keitinpä muuten pahat aamukahvit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)