Oon maannut kuumeessa alkuviikon ja tuijotin läpi Yle Areenan KAIKKI vaaliohjelmat ja -tentit, tein neljä vaalikonetta, joista kaikissa etusijoille kipusivat RKP (?!?!) ja vihreät, kokoomus oli kaikissa viimeisenä (sori iskä). On hassua, miten Suomessa politiikasta ollaan kiinnostuneita ja siitä puhutaan vain kahden viikon verran aina neljän vuoden välein. Silloin paljastetaan voimassaolleen hallituksen tekeleet joita joko hurrataan tai manataan, ja äänestämässä käydään - jos käydään - joko rankaisemassa, protestoimassa tai palkitsemassa.
Kaiken muun hulluuden lisäksi minä olen myös vaalihullu. Jos olisi mahdollista tai tarpeen, olisin varmaan makuupussin kanssa jonottamassa äänestyskoppiin kaksi vuorokautta ennen äänestyspäivää. Vaikka eduskunnan toiminta näyttäytyy säälittävänä tragikomediana ulospäin, jos sen toiminta ei kiinnosta tai siitä ei ymmärrä mitään, on vaarassa jättää äänestämättä tai äänestää persuja. Äänestäessä täytyy hyväksyä se, että tukemansa ehdokas tuskin tulee saamaan yhtäkään henkilökohtaista tavoitettaan läpi Arkadianmäellä. Äänestystulokset ovat vain osoitus siitä, millaisia arvoja kansa kannattaa - toisin sanoen mimmosta jengiä täällä on - ja on turha koskaan kuvitella, että ääni Jani Toivolalle saisi Näkyvien ihmisten yhteiskunnan toteutumaan. On toisinaan surullista nähdä, että täällä tosiaan on jengiä, joka haluaa Tony Halmeen päättämään asioista.
Minusta kaikki puolueet ovat tarpeen. Myös persut. Eihän yhtäkään yhteiskuntaa saataisi toimimaan silkalla solidaarisuudella tai kovalla talouskurilla, eikä varsinkaan kierrättämällä jätteitä. Eniten minua kuitenkin vituttaa barbie-politiikka, jonka slogan on: maailmasta tulee hyvä, kun siitä poistetaan paha. Jep jep ja Tuksu eduskuntaan.
Ps. Jos Timpasta tulee joskus pääministeri, mää muutan Miinan kans Havaijille.
