kaikki piirteesi

kestäisin kaikki piirteesi
ne epäviehättävimmätkin, sen
että tiedät aina kaikesta kaiken
että sinulla ei ikinä ole tarvetta kainostella
että sinua
on joskus vain mahdoton ymmärtää

kestäisin jokaisen ruhjeen, murtuman
kipsit ja laastarit
jotka kääri joku toinen

suljetuimmat salaisuudet huoneissaan
ja sen,
ettei sinulla niitä ole
sillä kerrot ääneen kaiken
vaikkei kerrottava olisikaan

kunhan kapaloit minut viereesi, kainalosi kupeeseen
lupaan kestää kaiken sen
mitä itsessäni inhoan,
sisimmässäni kavahdan
ja minkä nähdessäni
ylen annan

jos vain sallit
sinussa kaiken sen
hyväksyn

matkalla vaikka on omassa kodissaan

saatan viettää kesän lämpimimpiä päiviä
kaihtimet kiinni silmistä ja ikkunoista
kippurassa tuhisten, unelmoiden
ettei kukaan keksisi herättää

saatan istua kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudesta
enemmänkin
parkettisella lattiallani päkiät reisilläni
järjestellen aarteitani

paljetit
kortit
valokuvat

jokaiselle oma arkkunsa

saatan kutsua vieraan
lattialle kanssani loikoilemaan
aarteitani jakamaan
sulle, mulle, sulle ja

sulle

saatan kutsua
naapureiden italialaista parisuhdekriisiä
rappukäytävän kaikuja
tuhinaani
kuuntelemaan

katutöiden pölyä, unten roskia
näiden päivien tuomia
suolanmakeita noroja poskiltani pois
suutelemaan