matkalla vaikka on omassa kodissaan

saatan viettää kesän lämpimimpiä päiviä
kaihtimet kiinni silmistä ja ikkunoista
kippurassa tuhisten, unelmoiden
ettei kukaan keksisi herättää

saatan istua kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudesta
enemmänkin
parkettisella lattiallani päkiät reisilläni
järjestellen aarteitani

paljetit
kortit
valokuvat

jokaiselle oma arkkunsa

saatan kutsua vieraan
lattialle kanssani loikoilemaan
aarteitani jakamaan
sulle, mulle, sulle ja

sulle

saatan kutsua
naapureiden italialaista parisuhdekriisiä
rappukäytävän kaikuja
tuhinaani
kuuntelemaan

katutöiden pölyä, unten roskia
näiden päivien tuomia
suolanmakeita noroja poskiltani pois
suutelemaan