syli
johon jäi kokoiseni painauma
joka pyysi
älä huomenna kaipaa takaisin
äläkä sitä seuraavana
en hakisi kuitenkaan
tiesin sen, ja silti
hapuilen kylkiäsi kiinni omiini
vieläkin
sylisi polte on
rintaani sulattanut reiän
ja ne talot, jotka soljuivat ohitsemme
niiden seiniin on
varjomme tartuttaneet tarinamme
ja ne suudelmat niskassa
ja olalla
iholleni jättäneet
mustelman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti