Kahvista tulee todella kotoisa, turvallinen olo. Inspiroitunut jo pelkästä tuoksusta, ajatuksesta. Joku oli vain unohtanut ostaa maitoa ja sokerin kanssa siitä tulee niin imelää, että menköön mustana tämän kerran. Mariannekarkkien kera.
Asunnossani on 15 astetta lämmintä, kaapit ja ikkunat vetää. Henki on silti lämmin, vaikka nenä niiskuttaa ja on jäässä. Sydäntä polttelee. Trying my best to love you, laulaa Jenny Lewis ja pimut. Ja minä. Al Di Meola on myös hyvää, mutta meni siitä jotenkin maku kun Mikko sanoi että se on ihan kusipää äijä. Eihän sellainen voi osata tehdä tunteikasta, hienoa musiikkia, joka tekee sitä vain rahan ja oman virtuositeettinsä esittelyn varjolla. Tai ei siitä ainakaan kantsii tykätä. Kikkailua ja kriitikoiden nuoleskelua, yök. Vieläpä tangokingi Piazzollaa coveroiden – häpeä!
Taidan rakastaa draamaa, näin minulle kerrottiin. En ole koskaan ajatellut olevani kauhean dramaattinen tai romanttinen, mutta taidan kyllä olla, omalla tavallani. En jaksa asioiden hehkuttamista ja olen huono innostumaan (ellei ole kyse Hertzeeneistä), mutta viehätyn laatudraamasta – ja etenkin sen luomisesta, sanoi hän. Mutta se on kuulemma ”tavallaan siistiä”. Niin minustakin.
Kallion talvi on hieno. Piukka pakkanen, ei lunta mutta aurinko paistaa. Autojen ikkunat kuurasta valkoisina, ihmisten posket tuulen tuiskeesta punaisia. Hyvin eurooppalaista. ”Ei väli pöytien lie pitkäkään”, juoppolallit hyräilevät suu kohmeisena metroaseman kyljessä vietetyistä öistä.
Jenny Wilson – Love and Youth
PJ Harvey – Stories From the City, Stories From the Sea
Antony and the Johnsons – I’m a Bird Now
3 kommenttia:
Joo Mikko on kans huomautellu minulle jatkuvasti tuosta draaman näkemisestä siellä missä sitä kuulemma ei ole, mutta minusta se osoittaa ainoastaan mielikuvituksen puutetta ja luonteen nuivuutta ettei kykene havaitsemaan noita rivien välisiä itsestäänselvyyksiä!
Salaliitot ja -rakkaudet ja menneisyyden humina vanhan tammen iholla ja kuuman kaakaon pintaan muodostuva kermavaahtosydän toivottomalta tuntuvalla hetkellä tms. ovat joko elämää rikastuttava elementti tai välttämätön paha, mutta joka tapauksessa olemassa, koska ihminen on tunteikas eläin. Sinä ja minä emme mielestäni luo draamaa vaan ainoastaan..hmm... olemme tarkkanäköisiä ;)
Lähetä kommentti