Katsoin tänään lentoja Suomeen ensimmäistä kertaa. Toisaalta odotan, että pääsen tutuille kulmille tuttujen ihmisten pariin tutun kielen ja kulttuurin keskelle. Sitä paitsi mulla on kutina, että Tampereen kesä 2012 tulee olemaan yksi hienoimmista. Toisaalta tuntuu, että juuri kun on päässyt kotiutumaan, onkin jo aika pakata kimpsut takaisin rinkkaan ja lähteä pois aivan liian aikaisin. Kesken kaiken. Mutta paljon asioita on vielä tekemättä, esimerkiksi Ravintolapäivä ja reissu Portoon (ja jos jotakuta kiinnostaa esseiden vääntäminen englanniksi Portugalin modernista elokuvasta, ilmoituksia otetaan vastaan kommenttiboksiin).
Inka ja Aino tulivat ilahduttamaan arkeani viime tiistaina. Tytöt on shoppailleet ja tulleet sitä kautta Lissabonin Zara-liikkeiden valikoimien asiantuntijoiksi. En minäkään voinut ohittaa paria mekkoa ja paitaa ilman että ne tarttuivat mukaani. Sen lisäksi tytöt ovat harjaantuneet pastel de nata -eksperteiksi ja lauantaina valloitimme tunnetun turistibiletysfestarikeskus Bairro Alton, jonka jälkimaininkeja podimme eilisen. Saimme kuitenkin raahattua itsemme ulos slacklinen kanssa, mutta sekin saatiin jumiin. Onneksi Diogo oli matkalla
slacklineamaan itsekin, niin apu ei ollut kaukana!
Lauantaina päivällä kävimme nauttimassa iskän bongaamassa pihvipaikassa Elämämme Parhaat Sisäfileet, ja siellä tulevatkin vieraat saavat nauttia aterian! Jälkkäriksi oli tarjolla Maailman Parasta Suklaakakkua, joten kulinaristit sisällämme eivät jääneet vaille tyydytystä. Ja Inkan tarvitsi tulla Lissaboniin asti oppiakseen syömään kalaa! Tässä kaupungissa on magiaa.
Maisterivaihe Lissabonissa alkaa kutkuttaa koko ajan enemmän ja enemmän, mutta portugalin kieli täytyy tietenkin ensin saada haltuun. (Ja kandikin ehkä väännettyä ensin? Ihana kaupunki! Ainon kans valittiin jo kämpät Alfamasta joihin voitaisiin muuttaa kun aika on oikea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti