Change your view?

On perseestä, kun tarvitsee imaista herne nenäänsä siitä, kun omia tapoja ja kaavoja kyseenalaistetaan. Ajaudun siihen toisinaan itsekin. Eilen töissä sanoin työkaverille, jonka kanssa en kauheasti kahvilahommia ole tehnyt melko sanantarkasti näin: "Hei yks tee-ekspertti sanoi, että teetä laittaessa kannattaa eka laittaa vesi ja sitten vasta teesuodatin, niin siitä ei tule kitkerää." Eikä minulla ole tarvetta selitellä tai pyydellä anteeksi sitä, että esitän parannusehdotuksen jolloin saatan kuulostaa kusipäältä. Noh, se ei ollut vielä paha. Jonkin ajan päästä sanoin, että tiskit kannattaa laittaa koneeseen tiettyyn järjestykseen niin kone pesee paremmin, minkä olin kuullut esimieheltäni. Siitä kollega hermostui todella. Olin saman asian samalla tavalla esittänyt aiemmin toiselle työkaverilleni, joka ei ollut asiasta moksiskaan. Ajattelen, että työelämässä tulee olla nöyrä, mutta pitää kiinni oikeuksistaan joiden tietää itselleen kuuluvan - niitä ei mielestäni ole se, että toimin niinkuin kotonani toimisin. Itsekin olen itsepäinen, eikä minua kiinnosta pätkääkään mitä mieltä muut ovat päätöksistäni, jotka koskevat vain minua. Jos haluan paskoa keskelle oman kämppäni lattiaa, minulle on se ja sama mitä joku siitä ajattelee, koska sellainen teko ei kuulu kenellekään eikä satuttaisi ketään. Oma kämppäni, omat paskani, jotka myös olisin velvollinen siivoamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun asunto luovutetaan seuraavalle asukkaalle. En ota töissä tulevia, toimintatapojani koskevia parannusehdotuksia henkilökohtaisesti ja myönnän kyllä, jos oma ehdotukseni on ollut epäkäytännöllinen tai muuten vain hölmö. Töissä ajattelen olevani jonkun alainen ja teen juuri niinkuin sanotaan. Tykkäänkin sellaisesta tyylistä, että joku sanoo miten hommat menee, mitä nykyisessä paikassani ei ole. Itse olen "johtajatyyppinä" sellainen, joka kertoo miten asiat etenee plus että olen hyvin pedantti siitä, että asiat sitten menevät myös niin. Siksi saan toisinaan kuulla olevani turhannipottaja, kontrollifriikki ja diktaattori, eikä minun käy sitä kieltäminen. Ihmiset vain ennemmin kiinnittävät huomionsa siihen, miten sanon asiat, kuin siihen mitä oikeasti tarkoitan. Se on varmaan niitä piirteitäni, joka monia ärsyttää.

Muiden työkavereitten kanssa heitellään toisillemme koko ajan, että hei, tiesitkö että sen voi tehdä näin tai noinkin ja on muuten hyvä tai parempaa kun sen tekee näin - ehkä eri tavalla, miten itse on tottunut tekemään viimeiset kymmenen vuotta. Meitä on moneen lähtöön, mutta esimerkiksi yrityksen menestymiseksi tarvitaan mukautuvaisuutta, eikä kaikilla näin ollen ole vapautta toteuttaa omia mieltymyksiään kirjaimellisesti. Tarvitaan hyviksi havaittuja kaavoja, joita myötäillen kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jos kokee, että niitä on aihetta muuttaa, sitä voi toki ehdottaa ja jos muutokset koetaan aiheellisiksi, sellaiset toteutettaneen. Tai sitten ei. Työpaikkani tapauksessa, joka on siis franchising-yritys, ei yksityinen, minusta asiakkailla on täysi oikeus olettaa, että he saavat samoista aineksista ja samankokoisen tuotteen, jonka he saavat missä tahansa muualla saman nimen alla olevasta kahvilasta. Ja minä vilpittömästi koen asiakseni varmistaa, että asiakas saa mahdollisimman hyvän tuotteen ja tunteen, että voi tulla asioimaan kahvilassamme toistekin. Se vaatii myös sen, että pieniin juttuihin panostetaan. Enkä tarkoita mitään sellaista, että ruoskalla heitetään työntekijöitä perseelle, vaan rennosti hoidetaan yksi asia kerrallaan kenenkään pingottamatta. Jos asiakas ei ole valmis odottamaan paria minuuttia saadakseen juomansa, voi hän siirtyä johonkin muuhun kahvilaan. Mutta asiakaskunnan varmistamiseksi - joka siis on yrityksen kannalta elintärkeää - on hyvä ottaa ne pienetkin asiat huomioon, sillä puskaradiossa huono maku kiirii korvasta toiseen paljon nopeammin kuin hyvä. Valitettavasti.

Huh. Tällainen avautuminen tällä kertaa. Kirjoittaminen kyllä helpottaa ajatuksenmenoa. Tuo asia jäi vaivaamaan, koska erimielisyydestä kehkeytynyt pieni kina jäi vähän nakuttamaan takaraivoon ja henkilö on sellainen josta tykkään kovasti. Mutta ennemmin tai myöhemmin eriävät lähestymistavat asioihin tulevat esille, ja ne täytyy vain käydä läpi. Silti voi pitää kiinni omasta näkemyksestään, hyväksyen muidenkin asennoitumisen. Kyllä minä hyväksyn, mutten ehkä ihan ymmärrä. Ja toivon vain muiden hyväksyvän ja kunnioittavan minun näkökantaani. Ehkä vähän pelottaa se, mihin tyyliin hän nyt puhuu selkkauksestamme muille - hänellä kun on temperamenttisen luonteensa puolesta tapana paisutella ja vaahdota asioista etenkin selän takana. Toisaalta, ne jotka minut tuntevat, tietävät, etten ole idioottikusipää joka kertoo ehdotuksiaan itsetarkoituksenaan vain se, että tehtäisiin niinkuin minä sanon. Sitä puoltani voin toteuttaa sitten jos perustan oman kahvilan. Café Nipó.