Anne on taas tylsistynyt entiselleen villin kesän jälkeen ja marsuilee kotosalla perjantai-iltana, "noku huomenna on töitä". Tilasiko joku vastuuntunnon takaisin? Itse en ainakaan ole lähettänyt mitään lomakkeita.
Tämänpäiväisen kahvikoneperehdytyksen jäljiltä en edelleenkään tiedä, mikä on kolmetieventtiili vaikka sana toistettiin monta kertaa kolmen vartin aikana. Sen jälkeen menin taistelemaan vielä yhdeksi vartiksi yliopiston kirjaston tulostimen kanssa, puhisin vittuperkelettä toisen vartin pyöräillessä kotiin verensokerit miinuksella kuusi tuntia aiemmin nautitun lounaan jäljiltä, hain pitsaa ja tulin kotiin katsomaan Veitolan Mariaa netistä. Luento jäi väliin - voiko joku kertoa mitä teen sitten kun musiikkiakustiikan tentti koittaa kolmen viikon päästä? Ehdotuksia voi lähettää allaolevaan palautelaatikkoon.
Kerron teille kaikille omaelämäkerrallisen esimerkin siitä, miksi kannattaa opetella lukemaan omaa työvuorolistaa perusteellisesti: maanantai-iltana olin täysin orientoitunut ajatukseen, että seuraavana aamuna menen töihin kahvilamme Töölön-toimipisteeseen, toinen sijaitsee Punavuoressa. Punavuoren putiikin aamuvuoro alkaa kello kahdeksan, Töölössä yhdeltätoista. Heräilin rauhassa kahdeksan pintaan, kävin rauhassa suihkussa, valmistelin rauhassa aamiaista kun pomoni soittaa: "Anne, onko kaikki ihan hyvin?" Ensimmäinen ajatus: -TTU. "Sulla on tänään Punavuoren aamuvuoro, kello on puoli kymmenen eikä siellä ole ketään." Toinen ajatus: -TUN -TTU. Kolmas ajatus: PANIKOI. Neljäs: PUHALLA. Viides: PYÖRÄILE. LUJAA. Onnekseni eräs varaston ihminen, jonka ei normaalisti tosiaankaan kuuluisi olla Punavuoressa siihen aikaan aamusta, oli sattumalta ollut paikalla ja avannut puljun. Minä sitten paniikin, puhaltelun ja pyöräilyn jälkeen olin naama punaisena tiskin takana. Seuraavana päivänä työmatkalla tajusin kahden pysäkin jälkeen, että olen väärässä ratikassa. -TUN -TUN -TTU. Sitten tyypit ihmettelee, miksi en katso leffoja - mihin niitä tarvitsee, kun on oman elämänsä Ms. Bean?
Ooh, mutta kyllä marsuilu maistuu taas. Sitä paitsi huomenna menen kaksiin tupareihin, tein juuri kynttilät lahjaksi. Ja ensi viikonloppuna on vielä yhdet tuparit. Ja sitä seuraavana synttärit. Kyllä minä taas bilevibani jostain etsin. Blondivibat on ainakin kohdillaan. Aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti