Pääsiäisavautuminen

Kuolema. Yhtä luonnollinen juttu syntymän kanssa, eikö. Minä en ymmärrä sitä turvallisuushakuista pelkuruutta, jolla yritetään ylläpitää ajatusta, että kaikki pysyy ennallaan, mikään ei muutu ja kaikki jatkuu ikuisesti. Sitten kun huomataan läheisten kanssaihmisten lähtevän, ollaan kuin puulla päähän löytyjä – tottakai ja surunsa saa surra jokainen tavallaan. Mutta älkööt kukaan näistä turvallisuushakuisista pelkureista tulko kertomaan muille, miten surra, elää, olla ja käsittää omaa maailmaansa. Se osoittaa lattapäisyyttä joka syntyy, kun ihminen asuu laatikossa. Kelailee siellä juttujaan, saa oivalluksen, luulee olevansa Aristoteles ja ettei kukaan muu ole koskaan tullut samoja asioita ajatelleeksi. Samoja asioita on mietitty siitä saakka kun pudottiin puusta. Toki nykyään luullaan, ettei satojen vuosien takaisessa Suomessa ole voinut olla mitään älyllistä toimintaa, kun eihän silloin ole ollut digibokseja ja mäkkäreitä. Ja samalla ravataan elämäntapakouluttajilla, kun ihmiset ei vittu osaa elää omaa elämäänsä??!

Suomalaiseen tyyliin laatikossa pysytteleminen edellyttää myös negatiivisuutta, jonka he luulevat tuovan ratkaisun tai muutoksen, vaikka asia on päinvastoin: negaatio lisää aina vain ja pelkästään negaatiota. Se ei vie mitään asioita eteenpäin eikä se anna mitään. Mutta true-manaajat luulevat olevansa aitoja, koska vain kärsimys on aitoa – tämä on minusta niin kauheaa puppua ja menemistä sieltä, mistä aita on matalin. Heidän mielestään taas kuvitelmien luominen kuolemanjälkeisestä elämästä on pelkureiden puppua, vaikka kyse ei ole siitä, onko meidän jälkeen tai meidän kanssa jossain muualla jotain elämää. Jos tuntuu, että siihen uskominen helpottaa, tehköön jokainen parhaaksi näkemällään tavalla, sillä sen lisäksi että ihminen on sitä mitä syö, hän on myös sitä mihin uskoo. Minusta on viisaampaa luoda vaikka sitten tieteellisesti tutkimattomia kuvitelmia itseään lohduttaakseen, kuin että rypisi. Rypeminen on laiskojen ja tyhmien ihmisten puuhaa, nimimerkillä Omakohtaista Kokemusta On Aivan Tarpeeksi. Sitä paitsi, tekemällä palveluksen ja hyvän olon itselleen, on jotain mistä jakaa sitä muille. Aina on helpompi jättää itsensä rypemään kuin että ottaisi lusikan kauniiseen käteen ja tekisi muutoksen. Se vaatii rutkasti enemmän rohkeutta, mutta manaajat pitäytyvät pelkuruudessaan ja rypevät koloissaan, koska eivät uskalla muuta. Terveisiä vaan heille: asiat eivät ole luonnostaan hyvin tai huonosti, vaan ne ovat niin kuin ne halutaan nähdä. Asiat ovat ja niitä vain tapahtuu, eikä ole olemassa mitään yleismaailmallista ja objektiivista ajan henkeä, joka ilmentäisi onko kyseessä hyvä vai huono juttu. Elämän virta ei ole loputon ja maailma käyttäytyy sen mukaan. Deal with it.