SEMANA 12

Inka ja maailman paras suklaakakku.

Istun portugalinkielisen musiikinhistorian luennolla, ja ymmärrän jotain! Erotan sanat toisistaan ja tällä hetkellä puhutaan Jackson Pollockista. Se, kuka hän on ja miksi hänestä puhutaan, on jo liian vaikea kysymys. 


Viime viikon makasin kuumeessa tiistaista lähtien. Kehoni kai laittoi hanttiin, kun Aino ja Inka lähtivät keskiviikkoaamuna ennen portugalilaisten sikojen pieruja (ja hakivat viimeiset matkan viimeiset pastel de natat yöpastelariasta, Aino pakkasi niitä mukaankin). Tiistai-iltana tytöt valmistivat mulle mitä maittavimman synttäri-illallisen, alkuun oli yön yli jääkaapissa hautunut lohisalaatti, pääruokana sisäfilepihvi joka oli todellinen suksee, etenkin lisukkeensa kukkakaalimuhennoksen kanssa. Jälkkäriksi - tattada datta daa! - pastel de natoja, synttärisankarille kaksi, kokeille yhdet. Sain vielä lahjankin! Yllä vielä tunnelmia vajaan parin viikon takaa, kun Aino ja Inka ottivat osansa Lissabonista sekä maailman parhaasta suklaakakusta. 

Muutenkin 23-vuotias synttäripäiväni sai tavallista enemmän huomiota osakseen (enkä pistä hanttiin!). En ollut suunnitellut juhlivani juuri mitenkään, mutta kämppikset olivat suunnitelleet toisin. Torstaiaamuna Fernando tuli sanomaan, että Anne, tule keittiöön, meidän pitää vähän jutella tuosta pyykinpesukoneesta. Ja minä, maailman helpoiten höynäytettävä, menin keittiöön valmistautuneena ottamaan vastuun siitä, että tahattomasti olen saanut hajotettua taloutemme pyykinpesukoneen. No, siellä oli kakku pöydällä, koristeliput kiinnitetty seinille ja kynttilät odottamassa puhaltamista. Ja mikä parasta: Orkesteri soittamassa "happy birthday to you" ja kakun päällä lappu "Hyvaa syntymapaivaa Anne". Sanattomaksihan sellainen vetää. Ja vielä tämänkin jälkeen luulin, että olin rikkonut sen pyykinpesukoneen.

Aniversário do meu!

Maailman Parhaat Kämppikset: vas. Kristian, Toshimi ja Fernando.

Sarah kävi perjantaina kahvilla ja toi tullessaan myös lahjan - portugalilaisen leivontakirjan, em português naturalmente sekä omenakanelihuulivoiteen. Varmasti lahjarikkain synttäripäivä pitkään aikaan. Monta kertaa kävi mielessä, että jotakin mun on täytynyt tehdä elämässä oikein, kun olen saanut kohdata tällaisia ihmisiä! Olin aika heiveröisessä kunnossa koko viikon, eikä fyysinen kuntoni sallinut näyttää sitä innostusta ja kiitollisuutta mitä olisin halunnut, mutta tässä nyt näin julkisesti: Kiitos! 


Lauantaina kävin São Roquen kirkossa ja museossa, ensimmäisessä jesuiittatsyrkassa Lissabonissa. Sitten kävelin Cais do Sodrén rantaan ja istahdin katselemaan merelle. Viereisellä tuolilla istui vanhempi herrasmies, joka alkoi naputtaa rytmiä tuoliinsa ja päästellä ilmoille mitä mahtavimpia jazz-improvisaatiota.  Kyse ei ollut mistään katumusisoinnista, vaan pappa lauleskeli ihan omaksi - ja meidän muiden - iloksi. Jazz sykki miehen sielussa aivan selvästi, ja beem-bop -hyräilyt olivat sen kuuloisia, että herra on tainnut ainakin joskus olla ammattilainen alallaan. Siitä tuli niin hyvälle tuulelle!

Jazz-pappa rannassa.

Sää on täällä tosi epävakainen, ilman kevättakkia ei kyllä pärjää ja vettä tihuuttaa kuuroina ainakin muutaman kerran päivässä. Paikalliset sanovat, että vihdoinkin se talvi tuli. Huhti-toukokuu on tunnetusti runsaiden sateiden aikaa, toivottavasti nyt toukokuussa pääsisi kuitenkin edes kunnolla kesän makuun. Saa nähdä ehdinkö vetää bikinejä päälle tällä reissulla ollenkaan!


Sunnuntaina Ulpu tuli käymään ja hän piffasi mulle hotelliasumisen kanssaan! Eli huikea meno jatkuu. Tänä aamuna Ulpun piti jo lähteä, mutta ehdittiin palloilla Lissabonin katuja pitkin poikin, syödä mansikoita ja korkata shampanja vappuaattona. Minua kyllä otti ihan todella päähän, etten viettänyt vappua Suomessa, vaikka ei se hullummin sitten lopulta sujunut täälläkään - iltajoogan yhteydessä siemailin sitä shampanjaa. Suosittelen kaikille! Tässä vielä palasia mun ja Ulpun kävelyretkistä visualisoinnin keinoin:

Baixa Chiado.

Gulbenkianin kulttuurikeskus ja puutarha.

Gulbenkianin puutarha.

Ei lisättävää. (Ulpun tekemä löydös kadunnurkassa.)