Jag har noterad att jag kadehdin så mycket människor som är tvåspråkiga. Jag tycker att det är jotenkin exotiskt. Om jag hade virheitä i den här lauseet, jag skulle vara glad om du oikaista ne!
Kyllä pilkunnu**ijoillakin on elämä rankkaa. Kauheaa murehtimista ja ahdistumista kun kaiken ei tarvitse olla millilleen, vaan justiinsa. Taustatyön ja muistiinpanojen tekeminen vie hirveästi aikaa ja kun kaikkea pitäisi keretä. Ja jos jotain tekee, niin tekee sen sitten kunnolla. Mulla on nyt mennyt kuukausi yhden viisisivuisen esseen taustatyöhön, enkä saa varsinaista tekstiä aloitettua... Noh, onhan sitä aina ennenkin viimeisenä iltana kerennyt.
Eilen nauhoitin laulut ennakkotehtäviä varten. Kahdessa kappaleessa meni viisi tuntia, olisin kyllä helposti saanut kulumaan viisi päivääkin. Kun jossain vaiheessa saavuttaa senhetkisen tasonsa ja sen huipun, ja silti luulee pystyvänsä vielä parempaan, niin alkaa tulla ylikunto ja homma liukua uhmakkaasti alaspäin. Vielä kun loppuajasta niin mieli kuin äänikin alkaa olla väsynyt, ei huipputuloksia kannata enää odottaa. Nauhoitettiin ehkä 10 kertaa yhtä biisiä, seitsemäs tai kahdeksas otto oli kai se joka päätyi levylle. En uskalla kuunnella nauhoituksia, haluan niistä vain äkkiä eroon kun ei niitä enää voi kuitenkaan parannella. Tulisi vain paha mieli.
Aurinko paistaa! Mun uskomattoman likaiset ikkunat eivät vain tee oikeutta jokaiselle säteelle, mutta kyllä arska on aina ollu mun bestis. Det är dags för att käydä ostamassa pari pirtsakan väristä tyynyä Tiimarista, pestä ikkunat ja vaihtaa mieli kevääseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti