Oli pakko laittaa tuo otsikoksi koska se tuntu niin yltiökornilta ja marttyyrilta, mikä kuvaa minua kovin osuvasti tällä hetkellä. Sille saa siis nauraa.
Täällä on KESÄ! Voi pitää leggingsejä sillai ettei tartte ohuita sukkahousuja alla. Vitsit että Helsinki on mahtava kesäkaupunki, vaikka onhan se viiden kuukauden räntäloskakumpparikausikin aika ihana. Mulla on niin söötti sateenvarjokin.
Viikonloppuna Irma-täti kävi kylässä Roomasta tultuaan, lähti sunnuntaina takas pohjoseen. Luutusin lattiat ja jamitin Pepe Deluxea ja aiheutin seuraavan aamun ihmissuhdekrapulamorganin. Jos joku tietää mistä luonteen lujuutta sais tilattua ihan kotiinkuljetuksena niin kertokaa ihmeessä! Tiitu sanoi että hoppy hollista sais 49,95 e paketti mutta se on aika tyyris niin aattelin vähän kilpailuttaa eri yrityksiä.. Niin ja hei - vittu jos joku sanoo että tunteet tulee siitä mitä ajattelet, ja toiset sanoo ettei tunteitaan voi hallita, eli ajatuksiaan ei voi hallita, niin kuka oikeastaan on vastuussa yhtään mistään? Mistä tietää, että ajatukset olisi oikeita tai vääriä? No siitä, miltä ne tuntuu. Ja jos sanotaan, että rakkaudella ei ole mitään tekemistä järjellisen toiminnan kanssa, mutta jos ne tunteet tulevat ajatuksista, ja ajatukset käsittääkseni ovat aika rationaalinen juttu.. Onko kaikki kiinni siis siitä, mitä ja miten haluaa ajatella? Onko rakkaus tahdon asia? Jos näin olisi, silloin kaikki varmaan olisivat sellaisen kanssa, jonka kanssa olisi järkevintä olla. Onko halu järkeä? Ei kyllä ole, hetken mielihalut ainakaan. Voiko aina luottaa siihen, että kaikki mielihalut, jotka tuntuvat hyviltä, myös olisivat hyviä ja oikeita? No ei. (ehkä hautaan musiikkitieteen pääsykoekirjat ja alan vilkuilla filosofian suuntaan, hoho) Ja voiko ajatuksia edes hallita, pakottaa? Tarvitseeko? Enkä puhu mistään Osama bin Ladenin ajatuksenjuoksusta, kun sen mielestä muiden satuttaminen sekä ajattelun että käytännön tasolla on hyvä idea. Ja minä olen masokisti.
Miksi ihmiset juo viinaa, vaikka siitä tulee krapula? Hetken huuma, ilo, rentoutuminen, karppe diem ja sitä rataa. Nousuhumalahan on kovin hersyvä olotila, estoton. Jännä ajatella ihmisiä alkoholina, paheena. Eikä siitä krapulasta ole syyttäminen ketään muuta kuin itseään. Pitäisikö silti antaa anteeksi hetken mieliteot, niiden toteuttaminen ja niissä eläminen, vaikka aina tiedostaa niiden seuraamukset? Ei ainakaan auta valittaa, eikä varsinkaan syyttää pulloa.
välihuomio: Oon huomannut, että keskustellessa oon ihan kauhea hyppelehtimään aiheesta toiseen yhtäkkisesti ja varoittamatta. Se on sellaista tajunnanvirran vesiputousta. Mutta blogissani saan hyppelehtiä juuri niin kuin haluan ilman "asiasta kymmenenteen" -tyyppisiä välihuomioita.
Itsekritiikki on uusin lempiharrastukseni. Oman napanöyhdän kaivaminen on Se Juttu. Miksei ne hienot lauseet joita kehittelen ja jotka ovat muka niin perkeleen järkeviä, koskaan sisäisty kaaliini niin että soveltaisin niitä myös käytännössä? Ehkä siksi, ettei rakkaudella ole mitään tekemistä järkevien lauseiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti