Grönt & Skönt

Minua jotenkin ihmetyttää, miksi Suomessa on jonkinlainen "velvollisuus" vaalisalaisuuden suhteen. Edes vanhempani eivät ole koskaan kertoneet äänestämäänsä puoluetta, vaikka kyllähän se on poliittisen hereilläolemisen myötä alkanut valjeta ilman että sitä on ääneen tarvinnut sanoakaan. Tottakai saa leiman otsaansa julkistettuaan puolueen jonka arvoja kannattaa, mutta mitä sitten? Miksi niitä häpeäisi? Tulevathan asennoituminen ja elämänkatsomus ilmi käyttäytymisestä muutenkin (tosin omat arvioni siitä, mitä puoluetta kukin äänestää ovat hyvin monesti menneet mäkeen, enkä tee sitä enää). En itsekään toitota kantaani kaikille, mutta leimautumista enemmän arveluttaa, että onko siinä sitten oikeasti jotain niin hirveää, jos kaikki tietävät poliittisen suuntautumiseni, kuten lapsesta saakka on kasvatettu ja mitä ei koskaan oikeastaan perusteltu. En kyllä tajunnut kysyäkään. Sitten sokeana, kuurona ja kyseenalaistamatta olen hiljaa.

Toiminnallani on kynnys (pelko), joka estää kertomasta tätä "salaisuutta" esimerkiksi netissä. Blogillani kun on niin huikea tuo lukijamääräkin (nolla)... Eikä mua toki haittaa ja kunnioitan heidän päätöstään, jotka jostain syystä eivät halua kertoa ketä äänestävät. Minusta kommunisti ja kokoomuslainen voivat yhtä lailla olla hyviä tyyppejä ja kumpiakin tarvitaan, mutta joidenkin ihmisten edessä tietää saavansa karvaan mulkaisun nenänvartta pitkin, jos kertoo kantansa. Ehkä sitä pelkää lokeroitumistakin, kun ilmapiiri on se, että jos äänestät kokoomusta, olet henkeen ja vereen riistonhaluinen porvari eikä sinulla ole mitään yhteistä humaanin elämänkatsomuksen kanssa. Pitäisi olla varma kannastaan ja tiedostaa puolueensa asennoituminen asioihin, jotta niiden takana voisi seistä. Minä myönnän, ettei mulla oikeastaan ole tarkkaa hajua mikä on puolueeni kanta esimerkiksi taloushallinnollisiin asioihin, enkä oo niistä perillä muidenkaan puolueitten kohdalla. Veroja siellä ja veroja täällä. Monet eivät ehkä senkään takia uskalla kertoa puoluettaan, kun eivät ihan tiedä, mitä asioita se ajaa, eivätkä ole tarpeeksi kiinnostuneita käyttääkseen aikaansa puolueen nettisivuilla pläräilyyn, joiden kielenkäyttö on poliittisen yläpilven korkeudella. Kaikkihan vaalisloganeissaan torjuvat ilmastonmuutosta ja haluavat panostaa nuorten mielenterveystyöhön. Jotkut eivät koe, että heidän äänensä mitenkään vaikuttaisi mihinkään eivätkä vaivaudu kiinnostumaan edes sen vertaa että äänestäisivät, mikä on musta jotenkin harmi. Miina sanoi kerran, että täytyy on etsiä sellainen puolue, jonka kanssa on asioista vähiten eri mieltä. Vaikkei oma ääneni maailmaa muuta tai sitä pelasta, mulle on kauhean tärkeää tuntea, että edes yritän vaikuttaa ja että saan ilmaista mielipiteeni.

Aamulla vein paketin postiin, missä jonotettiin äänestyskoppeihin ja eräs, joka oli muistanut ottaa aamuaineensa oikein perusteellisesti kysyi, aionko äänestää ja ketä. Pelasin varman päälle, enkä kertonut. Tyyppi ei ollut mitenkään päällekäyvä, mutta hieman arvelutti, että tämä alkaisi toitottaa ehdokastani megafonin kanssa tyylin "AI SÄ OOT JOKU VITU HIPPI VAI?!" Mää vaan pelkäsin. Taas.

Ps. Olen ihan hemmetin vihreä ja ylpeä siitä.