Ehdin silti nauttia jokaisesta hetkestä, niistäkin, jotka kuluivat huulta purren, sanoja niellen ja itkua pidätellen. Naurun olen päästänyt irti kuitenkin paljon useammin, ja kunnon tanssinkin makuun päästiin vihdoin viime lauantaina Veeran synttäreillä! Portugalilaiset eivät ainakaan päälle päin ole näyttäneet olevansa tanssikansaa ja meinasivatkin, että jokaisen suomalaisen sisällä täytyy asua pieni John Travolta lanteineen. Tämä johtopäätös tehtiin siis minun, Veeran ja Eveliinan elävien - siis erittäin elävien - esimerkkien johdolla.
Sunnuntaina kävimme Sarahin kanssa Belémissä, joka on muutaman minuutin junamatkan päässä oleva kaupunginosa ja kuuluisa joistain museoista ja linnoista, mutta meille tärkeintä oli löytää käsiimme pastel de belémit. Ja niin oli monelle muullekin. Saavuttuamme Cafe de Belémin edustalle ihmisiä jonotti noin 30 metrin letkassa katua pitkin. Menimme odottamaan sen lyhenemistä ensin yhteen kahvilaan, sitten seuraavaan, jolloin pastel de natojen ja fetapatonkien jälkeen koimme olevamme valmiit paljon huhutulle ja kehutulle, legendaariselle kermapiiraalle, joka on kuulemma aika sama kuin pastel de nata, mutta vähän parempi. Ai vähän?! Jotka ovat vähänkään hurahtaneet pastel de natoihin (minä!), pastel de belém on kermapiiraiden aatelia, joka lunastaa tittelinsä ja ylittää sen Ferrarillaan kahdensadan tuntivauhtia, kruunu ojossa.
Tänään käytiin Eveliinan kanssa, kuten viime tiistaina, ja varmasti tulevanakin tiistaina, erään elokuvakerho/kollektiivin järjestämässä elokuvaillassa, jossa alkuillasta tarjoillaan jär-kyt-tä-vän hyvää kasvisruokaa 3 eurolla ja sen jälkeen katsotaan arvon raadin valitsema elokuva. Nyt on vuorossa arabialaisen elokuvan kuukausi, mutta kevään mittaan teemaksi on tulossa myös suomalainen dokumenttielokuva! Elokuvan ja maittavan aterian lisäksi aimo annoksen silmänruokaa tarjoavat paikalliset komeat nuoret miehet. Ei huono kattaus yhdelle tiistai-illalle!
Tänään ostin kameran, joten piakkoin saan lisättyä tänne myös visuaalista materiaalia tämän sanallisen lisäksi (komeista nuorista miehistä puheen ollen...). Huomenna aion hankkia slacklinen ja opetella käyttämään sitä. Illalla on ekat soittotreenit saksalaisen huilistityttö Laran kanssa, johon tutustuin Veeran synttäreillä. Suunnitteilla on myös keikka Uusi Pikku Orkesterille, kun Aino tulee käymään!
Eveliinan kautta olen tutustunut tosi kivoihin ihmisiin, joista on ehtinyt muodostua oma pieni luottojengi, ja tietenkin kämppikset ovat tosi tärkeitä. Heitä voi soittaa kahville (jos ehdottaa myös kakkua, ei taatusti tarvitse olla seuratta) tai jos elämä nyppii muuten vaan. Ja se kyllä osaa nyppiä ihan oikeista kohdista oikeaan aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti